Käsityöläisyyden alkulähteillä osa 2.
Viime blogissa kerroin teille siitä, miten kipinä käsillä tekemiseen syttyi jo teini-iässä. Tässä blogissa kerron, miten tuo kipinä lopulta johti Puusutin perustamiseen.
Muutin 90-luvun lopulla työn perässä Kokemäeltä Raumalle ja samoihin aikoihin aloitin seurustelun tulevan vaimoni Sannan kanssa. Muutaman vuoden etäsuhteilun jälkeen oli yhteen muuton aika ja aika äkkiä alkoi tehdä mieli vuokra-asunnosta omaan kotiin. Päätettiin, että kartoitetaan myytävänä olevia asuntoja, käydään ihan vaan katselemassa. Noh, pelkkään katseluun se ei jäänyt, sillä jo ensimmäinen kohde vei ns. jalat alta. Vanha rintamamiestalo Vasaraisten kylässä, pihassa pari ulkorakennusta, joista toisessa sauna, isohko tontti tien päässä. Maalta tulleet pääsivät takaisin maalle.
Ostamamme rintamamiestalo kaipasi tietenkin sisustamista sekä remonttia ja näihin otettiin periaatteeksi se, että lastulevy kulkee ulko-ovesta vain yhteen suuntaan, eli ulos. Huonekaluja haalittiin tutuilta, kirppareilta ja muutama myös antiikkiliikkeistä, kuten talonpoikaistyyliset renginkaappi sekä iso vaatekaappi. Jälkimmäinen toimikin inspiraationa kuvan TV-tasolle.
Yli jääneistä lattialankuista tehty tv-taso
Ensimmäinen verstas
Kaikkea ei kuitenkaan löydetty valmiina, eikä toisaalta ollut varaakaan ostaa tuolloin kovin haluttua talonpoikaisantiikkia, joten piti kääriä hihat ja alkaa töihin. Mäntyisiä, talonpoikaishenkisiä kalusteita syntyi tasaiseen tahtiin: naulakoita, vessan kaapisto, kenkäteline ym. Lähinnä omiksi tarpeiksi, mutta myös joitain tilaustöitä tuli jo tuolloin tehtyä. Puutavaraa oli välillä sisällä kuivumassa, milloin keittiökaappien päällä ja milloin sängyn alla. Lämpimäksi luokiteltavaa verstastilaa oli siinä vaiheessa noin 10 neliötä ja lisäksi kylmä talli isommille koneille. Tilat, taidot ja koneet olivat melko vaatimattomalla tasolla, mutta into sitäkin suurempi.
Työkaverini Kimmo asusteli Vanhassa Raumassa ja hän taisi olla Puusutin ensimmäinen asiakas jo ennen varsinaisen yrityksen perustamista. Itseasiassa kaavailimme perustavamme yhdessä yrityksen, joka tekisi kuvan puisia puutarhapenkkejä. Penkkejä kyllä tehtiinkin, mutta yrityksen perustaminen jäi lopulta minun harteilleni. Puusuti-nimi juontaa juurensa kuitenkin jo noista päivistä asti. Ai, että mistä se sitten tulee? Noh, Kimmon lempinimi on Puti ja allekirjoittaneen Suti, joten siitähän tuo.
Uusi verstas tekeillä 2015
Toiminimen perustin 2013, mutta en puutöitä varten, vaan toisen harrastukseni, valokuvauksen takia. Eräs yritys nimittäin työllisti minua tuolloin pienen valokuvausprojektin muodossa, mutta valokuvaustöitä en juurikaan ole tuon jälkeen tehnyt.
Harrastus vei siis ensin sen pikkusormen ja lopulta koko käden. Tilat alkoivat käydä pieneksi ja 2015 kesällä valmistui kokonaan uusi verstas kotitalon pihalle. Vajaa 100m2 tuntui tuolloin todella suurelta.
Keväällä 2016 hain opiskelemaan puualan artesaaniksi Rasekon Mynämäen toimipisteeseen opintovapaan turvin ja pääsin. Opiskelemaan hakeminen olikin yksi elämäni parhaista päätöksistä ja sain sieltä hyvässä ohjauksessa ja eriomaisessa porukassa hyvät eväät myöhemmälle päätoimiselle yrittäjyydelle. Opiskelujen päätyttyä palasin vielä päätyöhöni, mutta ajatus päätoimisesta yrittäjyydestä kyti koko ajan mielessä.
Puusepäntyöt lisääntyivät ja kohta oltiinkin valinnan edessä, sillä sivutoiminen yrittäjyys alkoi tuntua raskaalta ja piti tehdä päätös, että ryhtyäkö päätoimiseksi yrittäjäksi, vai jättää puusepän työt vain harrastukseksi. Suurelta sitä rakentaessa tuntunut verstas oli kuitenkin jo käynyt pieneksi ja tiedostin, että sitä pitäisi vielä laajentaa ennen päätoimista yrittäjyyttä. Valinta ei lopulta ollut kovin vaikea, sillä sen verran omalta puusepäntyö oli vuosien saatossa alkanut tuntua.
Nyt kun takana on kaksi vuotta päätoimista yrittäjyyttä, niin valinta tuntuu yhä oikealta.
Laajennus 2020